#8 - Karate Kid (1984)

Nuori italiaano joka kamppailee löytääkseen paikkansa yhteisössä. Vanha ja ja viisas valmentaja. Kielletty rakkaus. Ylivoimaiselta vaikuttava vastustaja. Valmistautumista lopullista yhteenottoa varten. Tasapainottelua uskon ja epäuskon välillä. Ja lopuksi kaikki yllättävä, iloinen kliimaksi.

Ei, tämä teksti ei käsittele Rockya. Sori Sly.

Kyseessä on vuoden 1984 Karate Kid, yksi 80-luvun elokuva- ja ylipäätänsä pop-kulttuurin kulmakivistä. Meille 80-luvun kasvateille Daniel LaRusso on yksi tärkeimmistä ja eniten ihailua nauttivista valkokangashahmoista. Muistan jo pienempänä pohtineeni tarkasti sitä kumpi onkaan lopulta coolimpi: Marty McFly vai LaRusso? Kysymys aiheuttaa edelleen unettomia öitä.

Ei ole vaikea vetää aasinsiltoja jo mainittuun Rockyyn. Ja katso - elokuvan ohjaajana on toiminut sama hemmo kuin ensimmäisen Rockyn kohdalla, John G. Avildsen. Mestarillisen Rockyn jälkeen Sylvester Stallone oli niin vakuuttunut omista kyvyistään että hän päätti itse ohjata Rockyn jatko-osan. Siis ensimmäisen niistä seitsemästätoista. Läpimurtonsa tehnyt Avildsen jäi samantien tyhjän päälle eikä mies saanut muutamina seuraavina vuosina aikaiseksi oikein yhtään mitään. Mies lainehti dokumenttien ja b-luokan leffojen vanavedessä viiden vuoden ajan kunnes hänen työpöydälleen iskettiin käsikirjoitus joka herätti miehen horroksestaan. Karate Kid oli kuin nuoremmalle kohderyhmälle suunnattu variaatio Rockysta ja Avildsen tiesi jo entuudestaan että perinteiset underdog-tarinat toimivat aina. Mies raapusti nimensä sopimuspapereihin ja päästi Bruce Lee-kiljaisun hyppypotkun kera. Oli aika ryhtyä toimeen.

Sopivaa näyttelijää altavastaajan roolin haettiin pitkään ja hartaasti. Tällaisissa elokuvissa tavoitteena on saada katsoja tuntemaan myötätuntoa ja sympatiaa päähahmoa kohtaan eikä homma onnistu jos pääosassa on joku Van Dammen kaltainen puunaama. Rooliin on turha palkata kaappimaista lihasgorillaa sillä mikäs ongelma sellaisella olisi pätkiä turpiin isompaakin laumaa? Tähän hommaan vaadittaisiin joku joka toisi elokuvaan herkkyyttä, vilpittömyyttä ja sopivasti veijarimaista pilke silmäkulmassa-meininkiä. Joku jonka olemus sulattaisi tyttöjen sydämet mutta herättäisi pojissa vahvaa bromance-fiilistä. Tämä joku oli Ralph Macchio.

The kid.

Ennen Macchion valintaa rooliin olivat ehdolla mm. Clint Eastwoodin poika Kyle sekä itse Charlie Sheen. On aika pirun vaikeaa koittaa kuvitella Sheenia rooliin kokematta vahvoja Hot Shots!-viboja. Ehkä mies oli nuorena lupaava näyttelijä mutta nykyään häntä on vaikea nähdä muuna kuin jenkkilän omana mattinykäsenä.

Niin tai näin, Macchio oli nappivalinta rooliin. Lempeästä ulkonäöstä huolimatta hemmon työ on jatkuvasti räjähdysaltista ja LaRusson rooli vaatikin juuri tätä. Elokuvan aikana tyyppi vetää niin monet spontaanit raivarit ja ihmeelliset päähänpistot että niiden klaaraaminen kunnialla ei olisi onnistunut ihan keneltä vaan. Mutta näihin tempaukseen palaamme hieman myöhemmin. Vaikka Macchio oli ensimmäisen elokuvan aikaan "jo" 23-vuotias, ei ikä näy tämän babyfacen habituksessa.

Lähes yhtä isossa roolissa elokuvassa on Danielin opettajaksi ja isähahmoksi ajautuva Mr. Miyagi. Näiden kahden välinen suhde on elokuvan punainen lanka ja tähänkin osaan elokuvan tekijät osasivat valita juuri oikean näyttelijän. Pat Morita oli minulle entuudestaan tuttu vain pienestä roolistaan Onnen Päivät-sarjassa, eikä mies ollut alunperin kärkikahinoissa roolista kamppailtaessa. Tuottajat näkivät miehessä vain entisen komedianäyttelijän ja se oli kaikkea muuta mitä tähän osaan vaadittaisiin. Koekuvauksissa mies kuitenkin yllätti kaikki ja nappasi roolin monien ennakkosuosikkien nenän edestä. Lopulta Pat Moritan suoritus Miyagina ansaitsi Oscar-ehdokkuuden. Pysti jäi saamatta mutta se ei vähennä Moritan työn arvoa. Myös hän oli nappivalinta.

Miyagia ei juuri nyt kiinnosta.

Heti elokuvan kärkeen näemme kun Daniel ja hänen äitinsä hyvästelevät vanhat ystävänsä New Jerseyssä ja painuvat kohti Kaliforniaa ja Los Angelesia. Uudessa kaupungissa Danielia odottavat uudet kuviot ja haasteet ja tähän tilanteeseen voi varmasti samaistua jokainen joka on käynyt läpi muuttamisen nuorella iällä. Iso ja tuntematon kaupunki, ei ystäviä entuudestaan ja uusi koulu. Uusi kotikaan ei paljastu varsinaiseksi paratiisiksi mutta asuntokeskuksen naapurusto vaikuttaa sentään asialliselta. Daniel tutustuu Freddie-nimiseen naapurinpoikaan ja saa samantien kutsun rantafutiksen äärelle. Samaan syssyyn Daniel kohtaa Miyagin ensimmäistä kertaa kun LaRusson poppoo kaipaa talonmiehen apua. Miyagi ei paljastu miksikään asiakaspalvelun ammattilaiseksi vaan tyytyy kommunikoimaan "Hai!"-murahduksin. Millä meriiteillä mies sai tämän duuniin?

Rannalla Daniel pääsee hetken aikaa elämään kalifornialaista unelmaa - mimmejä ja hiekkarantaa silmänkantamattomiin. Yksi gimmoista on Elizabeth Shuen näyttelemä Ali, joka on kieltämättä aika vetävä pakkaus sinivalkoraitaisissa uikkareissaan. Daniel huomaa Alin ja jää tuijottamaan tätä nollat taulussa. Vain kuola suupielistä uupuu. Ilta etenee ja Daniel jatkaa vajaaälyistä tuijotteluaan. Ehkä jossain piireissä moista sekopäistä stalkkausta kutsutaan iskemiseksi, tiedä häntä. Pelimiehenä Daniel pääsee kontaktiin Alin kanssa opettamalla tälle jalkapallon pompottelua. Kikattelua, hassuttelua ja pientä halimista vaivihkaa. Oh, puppy love!

Ilo on kuitenkin lyhytaikaista kun Alin ex-poikaystävä Johnny kaasuttelee paikalle jenginsä kanssa. Tämä ei ole mikä tahansa sekalainen lauma vaan legendaarinen ja pahamaineinen Cobra Kai. Vaviskoot Turtlesit ja Baseballs Furiesit! Nuoret jätkät ovat omaksuneet laumahengen perinpohjaisesti ja jopa jätkien mopokypäriä koristavat Cobra-logot. Myös nahkarotsit kuuluvat samaan katalogiin. Jannut kaasuttelevat mopoillaan villisti ja juovat lämmintä kaljaa. Ilmassa kajahtelevat tutunkuuloiset "that was awesome! whoo!"-karjahtelut. Nämä ovat pahoja jannuja.

Huivipäinen Johnny on lauman henkinen johtaja vapaa-ajalla eikä ärhäkkä kundi katso hyvällä Alin flirttailua uuden ihastuksensa kanssa. Ensitöikseen hän iskee Alin radion paskaksi ja kun Daniel koittaa mennä väliin tekee Johnny sen mihin jokainen nousuhumalainen alfauros-urpo älyn keisarina kykenee - ryhtyy väkivaltaiseksi. Johnny murjoo Danielin kenttään parilla kierrepotkulla ja mylvähtelee Cobra Kain mottoa "No Mercy!". Kobrat kaasuttelevat pois paikalta ja piesty ja nöyryytetty Daniel jää perse pystyssä rannalle sylkemään hiekkaa suustaan. Melkoinen ensimmäinen ilta uudessa kotikaupungissa.

Näinhän siinä monesti mimmien kanssa käy.

Seuraavana päivänä Daniel suuntaa kohti ensimmäistä päiväänsä uudessa koulussa. Toinen silmä muuratuneena umpeen hän tekee ensimmäiset huolestuttavat havaintonsa - Cobra Kain jätkät opiskelevat samassa laitoksessa. Cruel Summer pauhaa taustalla, ikäänkuin merkkinä tulevista vastoinkäymisistä. Luokkatoverit kuittailevat Danielille selkäsaunasta ja nimittelevät häntä ilkkuen "karate kidiksi". Voi tätä ironian määrää.

Mutta jotain hyvääkin löytyy. Edellisenä iltana kohdattu hyväperseinen Ali on myös samassa oppilaitoksessa eikä aikaakaan kun Daniel lyöttäytyy mimmin seuraan liikuntatunnin sivussa. Kobran kundit seuraavat tilannetta sivusta ja lähettelevät toisilleen kummallisia käsimerkkejä joiden perusteella yksi heistä niittaa Danielin kenttään kesken futismatsin. Suht normaalilta vaikuttanut taklaustilanne saa kuitenkin Danielin sytyslangan leimahtamaan loppuunsa ja mies syöksyy zidanemaisesti taklaajan kimppuun ja nykäisee tätä turpiin. Opettaja heittää Danielin täysin perustellusti pois pelistä ja LaRusso poistuu kentältä sadatellen ja haukkuu samalla koko koulun alimpaan maanrakoon. Jannu voisi ehkä pohtia välillä johtuvatko jatkuvat ongelmat joskus myös hänestä itsestään.

Kotona Daniel ryhtyy tuumasta toimeen ja kaivaa esiin pinon Karate-kirjoja. Mr. Miyagi seuraa tilannetta sivusta selvästi huvittuneena. Daniel selittää mustan silmän johtuvan pyöräonnettomuudesta mutta Miyagi tietää kyllä että turpiinhan tuo nuorukainen on saanut. Homma ei kuitenkaan etene vielä small talkia pidemmälle.

Seuraavana päivänä Ali jatkaa Danielin ympärillä pyörimistä. LaRusso on joutunut kahtena peräkkäisenä päivänä myllyttämään muijan takia mutta se ei tunnu vaaleatukkaista lirkuttelijaa haittaavan. Daniel koittaa vihjata Alille että heidän yhdessäolonsa ei ole ehkä se fiksuin idea mutta Alin kommentti asiaan on tyhjentävä "ei se haittaa". Naiset.

Danielin karateintoilu jatkuu ja hän eksyykin paikalliselle dojolle seuraamaan karateharjoituksia. Ja kuinkas ollakaan, tuo dojo on juuri Cobra Kain päämaja jossa nämä armottomat nuorukaiset kouluttautuvat kylmäverisiksi tappajiksi. Talon sensei on John Kreese, sotaveteraani ja egoistinen paskiainen jonka elämänasenne ei tunne sanaa "armo". Hän huutaa oppilailleen ja vaatii heiltä vain parasta. Empatia ja sääli eivät mahdu tämän dojon seinien sisään. Mies on ehdoton nilkki. Toisinsanoen loistava pahis.

Daniel pahuuden ytimessä.

Legendat kertovat että alunperin Kreesen roolia tarjottiin Chuck Norrikselle joka kuitenkin kieltäytyi roolista. Norris kommentoi itse asiaa vuosia myöhemmin toteamalla että tarjousta ei ikinä tullut, mutta jos olisi tullut, olisi hän kieltäytynyt siitä välittömästi. Norris kun ei halunnut että karate yhdistetään johonkin vihamieliseen ja pahaan. Niin Chuck, sinähän olet ollut oikea enkeli omissa elokuvissasi vuosien varrella. Mutta niin tai näin, onneksi Kreesenä nähdään Martin Kove. Äijän tykitys on lähestulkoon leffan parasta antia.

LaRusso koittaa poistua paikalta kaikessa hiljaisuudessa mutta jälleen kerran Cobra Kain nilkit ovat iskeneet silmänsä Danieliin. Turvallinen kotimatka jää haaveeksi kun pimeässä pyöräilevä Daniel jää väijytyksen uhriksi. Mopoilevat ilkimykset kiilaavat hänet alas mäkeä ja Daniel vetääkin näyttävät lipat, tuloksena verinaarmuinen otsa ja solmuun vääntynyt pyörä. Kotona Danielin äiti saa kuulla riipaisevan avautumisen poikansa koti-ikävästä mutta äiti on hieman osaamaton poikansa ongelmien äärellä. Onneksi Miyagi kuulee intensiivisen keskustelun.

Koulussa Ali pyörii edelleen Danielin ympärillä hyttysen lailla. Daniel koittaa jälleen pakitella uuden selkäsaunan pelossa mutta Alin mukaan "tilanne on selvitettävä". Selvä homma blondi, menepä sinä selvittelemään matsia jossa vastakkain ovat ilkeä karate-lauma ja yksinäinen, suht osaamaton italiaano joka saa köniinsä jokaikinen päivä. Hommahan varmasti ratkeaa puhumalla. Naiset.

Nuoripari ajautuu kuitenkin jälleen kimppaan koulun Halloween-tanssiaisissa jonne Daniel on suostunut lähtemään pitkin hampain Miyagin yllyttämänä. Hauskaan suihkupukuun sonnustautunut Daniel saa Alin tanssikaverikseen ja ehkä tämän johdosta Danielin itseluottamus kasvaa idioottimaisiin sfääreihin ja heppu päättää antaa Cobra Kaille pienen koston. Vesiletkukepponen johtaa kuitenkin takaa-ajoon joka päättyy Danielin kotiporteille. LaRusso on saamassa elämänsä selkäsaunaa kun Misfits-henkisiin asuihin pukeutuneet Cobralaiset pätkivät nuorukaista armotta.

Juuri kun Johnny on antamassa Danielille lopullista iskua, tapahtuu jotain yllättävää. Varjoista syöksyy esiin pelastaja joka syöksyy hyökkääjien kimppuun. Hän on takoo vastustajat kenttään yksi kerrallaan ja jakelee iskuja tiuhaan tahtiin. Yksi veijareista saa jopa napakan potkun munilleen. Piesty Daniel seuraa tilannetta puoliksi tajuissaan ja erottaa maassa makaavan joukon keskellä seisovan hahmon. Hän on Mr. Miyagi.

Talonmies elementissään.

Miyagi raahaa haavoittuneen Danielin kotiinsa ja tarjoaa tälle lääkkeitä sekä vinkkejä ongelmien ratkaisemiseksi. Hänen mukaansa Danielin pitäisi selvittää asiat puhumalla. Tämä homma on nähty, toteaa Daniel ja menettää jälleen kerran hermonsa. Lyhyen tupinatuokion jälkeen Miyagi suostuu tulemaan Danielin kaveriksi jotta tämä välttyisi jälleen kerran yhdeltä selkäsaunalta.

Kaksikko suuntaa suoraan ongelman ytimeen eli Cobra Kain dojolle, jossa saamme jälleen yhden muistutuksen John Kreesen totaalisesta paskapäisyydestä. Mies niittaa yhden oppilaansa takaapäin tämän harjoitellessa iskuja ja pitää tälle huutopuhuttelun siitä kuinka taistelussa kuolee jos ei keskity! Niin, karatessahan taistellaan AINA kuolemaan saakka. Tämän jälkeen Kreese komentaa kisällin puskemaan 60 punnerrusta ja tottakai rystysillä. Todellinen reilukerho siis jälleen koossa. Täytyy ihmetellä tässäkin välissä millä meriiteillä mies on ammattinsa ansainnut. Nuori Suomi-liitossa ei tällaista velikultaa kauaa katseltaisi.

Miyagi koittaa solmia aselepoa Danielin ja Cobra Kain välille mutta Kreese on asiasta eri mieltä. Häneen mukaansa Johnnyn ja Danielin tulisi selvittää välinsä välittömästi kaksintaistelussa, mieluiten tietenkin kuolemaan saakka. "Tämä on minun dojoni eikä mikään ompelukerho. Et voi tulla tänne heittämään haasteita taistelematta!", mylvii Kreese.

Miyagi suostuu kohtaamiseen mutta sen täytyy tapahtua puolueettomalla maaperällä. Areenaksi sovitaan kahden kuukauden kuluttua järjestettävä karateturnaus, jossa potut maksetaan pottuina. Kahden kuukauden aselepo on tosiasia mutta Kreese muistuttaa vielä että jos LaRussoa ei jostain syystä nähdä turnauksessa, ovat hän sekä Miyagi "vapaata riistaa". Käviköhän kenelläkään Cobra Kain jätkistä mielessä kertoa kotona vanhemmilleen että valmentajasetä on käyttäytynyt hieman oudosti ja uhkaavasti viime aikoina? Daniel koittaa protestoida turnausta vastaan kusi sukassa mutta Miyagi ei jaksa murehtia. Hän lupaa opettaa Danielille karaten salat.

Danielin karatekoulutus ei kuitenkaan lähde käyntiin odotetuissa merkeissä sillä lyömisen ja potkimisen sijaan Miyagi pistää nuorukaisen tekemään kotitöitä. Ensin vuorossa on autojen peseminen ja vahaaminen. Vaha päälle, vaha pois. Wax on, wax off.

Koulullakin aselepo pitää ja Daniel brassailee Alille olevansa nyt turvassa. Ja tottakai nuorukaisen täytyy myös mennä elvistelemään Cobra Kain hemmojen eteen koska hän tietää etteivät he voi tehdä hänelle juuri tällä hetkellä yhtään mitään. Todella nerokasta jälleen kerran Daniel, todella nerokasta. Kaupan päälle hän sopii tärskyt Alin kanssa jotka menevät ihan ookoosti. Tällä kertaa ei tule edes turpiin.

Mr. Miyagi suosittelee lapsityövoimaa.

Miyagin koulutus jatkuu kiehtovalla ulkoterassin hiomisella ja Daniel ei varsinaisesti kiljahtele riemusta. "Left circle, right circle" hokee Miyagi ja alleviivaa Danielille oikean liikeradan löytämistä. LaRusso puurtaa terassin äärellä naama hiessä yömyöhään ja urakan jälkeen hän saa taisteluopin sijaan käskyn lähteä kotiin. Danny pyöräyttelee silmiään mutta ei kyseenalaista Miyagia. Vielä.

Paria päivää myöhemmin urakointi jatkuu. Tällä kertaa luvassa on aidanmaalausta ja tämänkin urakan kohdalla Miyagi painottaa Danielia ylläpitämään selkeää ja toistuvaa ylös alas-liikerataa. Tuntien ähinän jälkeen urakka on valmis ja Daniel menee ilmoittaan asiasta ylpeillen. Into laantuu pian kun Miyagi kysäisee Danielilta maalasihan tämä aidan varmasti kummaltakin puolelta. Hammasta purren hän palaa työn äärelle ja homma jatkuu jälleen yömyöhään.

Mitä seuraavaksi? Tiskaus? Ruohonleikkuu? Veroilmoituksen täyttö?

Seuraavan päivän talonmaalausurakka ja saa Danielin lopulta napsahtamaan. Hän syöksyy Miyagin luo ja vaatii selitystä siihen miksi karateopetus ei ole vieläkään alkanut vaan hän joutuu tekemään vain työurakoita. Miyagi kuuntelee valitusta aikansa kunnes päättää näyttää mistä hommassa on oikein kyse. Suoritetut työtehtävät on tehty Danielin motoriikan takia ja jatkuvan toiston takia hänen päähänsä on syöpynyt refleksisarja joka on suunniteltu puolustautumista varten. Miyagi takoo kombon kohti Danielia ja omaksi yllätyksekseen tämä torjuu iskuista ja potkuista jokaisen. LaRusson silmät aukeavat ja hän tajuaa koulutuksen alkaneen jo päiväkausia sitten, hän ei ole vaan itse tajunnut asiaa. Valitus loppuu. Pitäisiköhän tästä nyt vetää johtopäätös että työmaat ja raksat ovat täynnä potentiaalisia karatemestareita.

Pikkuhiljaa koulutus etenee kotitöistä kohti konkreettisempaa toimintaa ja kaksikko suuntaakin veden ääreen. Ensin Daniel joutuu opettelemaan tasapainottelua valtavien aaltojen edessä ja tämän jälkeen Miyagin soutuveneen nokassa. Tilannekomiikan mestarina Miyagi pudottaa Danielin jäiseen veteen josta tämä koittaa kiivetä takaisin veneeseen henkensä hädässä. Miyagi nauraa katketakseen.

Hieman aiemmin Daniel näkee Miyagin treenaamassa ilmavan ja vakuuttavan näköistä potkua tolpan päällä rannalla. Miyagin mukaan kyseessä on kurkipotku. Daniel ihmettelee hommaa aikansa ja pistää sen korvansa taakse. Tuota potkua hän tulee toden totta tarvitsemaan hieman myöhemmin.

Koskettavampia hetkiä koetaan seuraavana iltana kun Daniel saapuu Miyagin asunnolle ja löytää tämän humaltuneena, laulamassa itsekseen. Syy juomiseen selviää myös pian: on Miyagin ja hänen edesmenneen vaimonsa hääpäivä. Vanhus kertoo Danielille ensikohtaamisestaan vaimonsa kanssa, muistelee hieman sotahistoriaansa ja yhtäkkiä hänen mieleensä palautuu hänen vaimonsa kuolema. Kuolema kesken synnytyksen. Miyagi menetti samalla kertaa vaimonsa ja lapsensa. Asioiden läpikäyminen saa Miyagin murtumaan kyyneliin ja pian hän sammuukin pedilleen. Daniel peittelee hänet ja huomaa vaivihkaa pöydälle levitetyt esineet. Lehtiartikkelien joukossa lojuu Miyagille urhoollisuudesta myönnetty Medal Of Honor, joka on korkein Yhdysvaltain hallituksen myöntämä sotilasansiomitali. Ei siis se peli.

Periaatteessa kyseinen kohtaus on elokuvan juonen kannalta täysin yhdentekevä mutta se tuo silti mukanaan jotain ainutlaatuista, aitoa ja lämmintä tunnelmaa. Pääsemme kurkistamaan hieman tarkemmin aina niin mystisen Miyagin menneisyyteen. Tämä on mies paljon enemmän kuin pelkkä maahanmuuttaja ja talonmies. Kohtaus tuo myös Danielia ja Miyagia entistä lähemmän toisiaan ja Danielin peitellessä sammunutta mestariaan hänen katseestaan on aistittavissa sekä sääliä että kunnioitusta tätä kohtaan. On kuvaavaa että tuotantoyhtiö halusi pudottaa tämän kohtauksen elokuvan sen hitaan tempon takia. Ohjaaja Avildsen joutui takomaan tosissaan nyrkkiä pöytään että kohtaus saatiin säilytettyä ja hyvä niin - ohjaajan mielestä juuri tuo kohtaus toi Pat Moritalle Oscar-ehdokkuuden.

The Drunken Master.

Koskettavan hetken jälkeen nähdään yksi elokuvan huippukohdista kun Daniel treenaa yksinään tulevaa turnausta varten. Luvassa on siis aina niin herkullinen Training Montage. Karate Kidin yhteydessä ei kuitenkaan puhuta nopeista leikkauksista, ähinästä tai pumppaavasta hard rockista vaan kyseessä on kaunista kuvamateriaalia Danielista treenaamassa rannalla tolpan nokassa kurkipotkua. Toisessa otoksessa hän on yksin kimaltelevalla avomerellä veneessä harjoittelemassa tasapainottelua ja iskuja. Kaunista kuvaa höystää tunteellinen huilumusiikki ja kaikenkaikkiaan montaasi tuo elokuvaan vakuuttavan ja tietynlaista zenmäisyyttä tuovan hengähdystauon. Yksi ehdottomista Training Montage-lemppareistani heti Rocky kakkosen jälkeen. Wau!

Darrastaan selvinnyt Miyagi pääsee myös osallistumaan treenaukseen ja vihdoin luvassa on Danielin kauan odottamaa lyöntiharjoittelua. Hommasta ei tahdo tulla kuitenkaan mitään koska nuorukainen ei malta keskittyä hommaan tarpeeksi. Hän vetää aikansa Apollo Creed-henkistä showta kunnes Miyagi kyllästyy ja niittaa oppilaansa kenttään parilla tarkoin valitulla iskulla. Älä opeta isääs hutkimaan, Daniel-san.

Matkalla turnaukseen saamme nähdä vielä Danielin syntymäpäivät jotka menevät - ihan vaikka vaihtelun vuoksi - täysin putkeen. Saman päivänä aikana hän saa ajokortin, uuden otteluasun sekä oman auton Miyagilta ja vielä anteeksiannon Alilta. Nuori romanssi on kokenut pieniä karikkoja mutta Danielin sinnikkyys saa suhteen jälleen kukoistukseensa ja nuori pari juhlistaa tätä imuttelemalla lähes kuvottavan estottomasti pelihallin läheisyydessä.

Epic & Iconic.

Ja sitten suuri päivä koittaa: All Valley Karate Tournament. Totuuden hetki. Kiirastuli. Jo pukukopissa Daniel joutuu koville kun hetken aikaa piileskelleet Cobra Kain velikullat palaavat porukalla. Töniminen alkaa hyvissä ajoin ennen varsinaista ottelua kunnes kisatuomari ennättää väliin. Yksi Cobralaisista ilmoittaa Danielin olevan "dead meat" - tuli pisteitä tai ei. Lienee sanomattakin selvää että tuo termi ei irtoa nuorukaisen huulilta yhtä vakuuttavasti kuin Clubber Langin uhkaillessa Rockya.

Saavumme itse turnauspaikalle. Kymmenet ja kymmenet kilpailijat ovat tulleet mittelemään voimiaan ja taitojaan tähän turnaukseen. Ähinä käy useilla matoilla kun taistelijat kohtaavat toisensa joka puolella salia. Yleisö mylvii ja kannustaa suosikkejaan. John Kreese seurailee tilannetta kädet puuskassa Cobra Kain kulmauksessa. Ilmassa leijuu suuren urheilujuhlan ja potentiaalisen verilöylyn tuntua.

Turnaus on ensimmäinen Danielille sekä Miyagille. Kumpikin on säännöistä täysin pihalla ja Alin noin 5 sekuntia kestävä pikaperehdytys sääntöihin saa Danielin kärryille meiningistä. Ensimmäinen matsi meinaa silti mennä pöpelikköön heti kättelyssä. Pari ensimmäistä pistettä Daniel menettää silkkaa kokemattomuuttaan, mutta sitten Miyagin opit alkavat palautua mieleen. LaRusso nappaa voiton ensimmäisestä ottelustaan ja tämä saa Alin kiljahtelemaan "Daniel, you're the best!".

Bill Conti. Siinä on mies joka on vastuussa joukosta ikimuistoisimpia elokuvasävelmiä koskaan. Kerman kirkkain tähti on ehdottomasti Gonna Fly Now, joka on tuttu aivan jokaiselle. Ja kas kummaa, kun tässä ollaan jo vedelty yhtäläisyyksiä ihan tarpeeksi Rockyn ja Karate Kidin välille, arvaappas huviksesi kuka on vastuussa tämänkin elokuvan sävellystyöstä? Bingo. Conti taitaa tosiaan iskevien ja kannustavien tunnusmusiikkien tekemisen eikä miehen työ tässä elokuvassa jää yhtään Rocky-sävelten varjoon. Conti on myös vastuussa tässä turnauksessa kuultavasta, suoraansanoen uskomattomasta You're The Best-kappaleesta, jonka esittää Joe Esposito. Kävi nimittäin aikoinaan näin että alunperin kyseinen ralli oli sävelletty Rocky III:sta varten. Kalkkiviivoilla Sylvester Stallone päätti kuitenkin turvautua Survivor-nimiseen bändiin jonka legendaarinen Eye Of The Tiger valittiin elokuvan tunnuskappaleeksi. Ja loppu onkin historiaa. You're The Best jäi kakkoseksi kalkkiviivoille mutta Conti sai balsamia haavoihinsa kun kappale kuultiin Karate Kidin paraatipaikalla. Ympyrä sulkeutuu täydellisesti kun Survivor pääsi vielä mukaan tämän elokuvan soundtrackille The Moment Of Truth-biisillään. Pienet piirit, totta tosiaan.

Biisin pumpatessa taustalla seuraamme turnauksen etenemistä loistavasti leikatun montaasin muodossa. Pääosassa on Danielin nousu tilastoissa mutta myös Cobra Kain veijarit esittelevät otteitaan. Osa kokee murskaavan pettymyksen kun heidän eliminoidaan kisasta yksi kerrallaan milloin Danielin, milloin jonkun muun toimesta. Kreese raapii päätään ja pohtii että eikö homman pitänyt olla pelkkä läpihuutojuttu.

Olemme jo välierissä. Mukana on Danielin lisäksi kaksi Cobra Kain edustajaa sekä Darryl Vidal-niminen taituri. Ensimmäisessä välierässä Johnny kohtaa Vidalin eikä kaksinkertainen mestari saa juuri minkäänlaista vastusta Vidalista. Johnny takoo itsensä finaaliin suoraan 3-0-pistein ja jää odottamaan kenet saa siellä vastaansa.

Danielin vastus on Bobby, ainoa Cobra Kain edustaja joka on aiemmin elokuvan aikana koittanut estellä muita jengiläisiään pieksämästä LaRussoa täysin luutomuksi. Nuorta Luke Skywalkeria erehdyttävästi muistuttava Bobby Brown saa Kreeseltä komennon rampauttaa Daniel jotta tämä ei pääsisi finaaliin. Vittu mikä kyrpä. Bobby koittaa pistää vastaan diskauksen pelossa mutta Kreesen käsky on laki. Ottelu päättyy heti kärkeensä Cobralaisen kuolettavaan hyppypotkuun joka nasahtaa Danielin nilkkaan. Parkuva LaRusso romahtaa kenttään ja Brownin epätoivoiset anteeksipyynnöt kaikuvat kuuroille korville. Oliko turnaus tässä? Tähänkö kaikki päättyisi?

Daniel on telottu, Kreese onnensa kukkuloilla.

Daniel saa tuomaristolta 15 minuuttia aikaa palata tantereelle. Miyagin ja lääkärin mielestä olisi järkevintä jos Daniel tyytyisi kohtaloonsa eikä lähtisi enää leikkimään lähes murtuneen jalan varassa. LaRusso on kuitenkin eri mieltä asiasta ja hän kertoo Miyagille kuinka ilman voittoa hän ei tule ikinä saavuttamaan tasapainoa. Ei itsensä, ei Alin eikä kiusaajiensa suhteen. Jos homma jää tähän, Cobra Kai tietäisi nujertaneensa hänet jälleen kerran. Miyagi miettii asiaa noin kahden sekunnin ajan ja ottaa sen jälkeen poppakonstit käyttöön. On aika pistää jalka kuntoon ja poika tappelemaan.

Salin puolella Johnny ja Kreese ovat jo nostamassa voittopokaalia ilmaan kunnes Ali syöksyy kuuluttajan äärelle ja kertoo Danielin tekevän paluun. Yleisö kohisee. LaRusso nilkuttaa areenalle ja saa suosionosoitukset. On aika selvittää tämä asia lopullisesti. Mies miestä vastaan, niinkuin silloin aiemmin hiekkarannalla. Johnny vs Daniel.

Kaikkien yllätykseksi Daniel nappaa ottelun kaksi ensimmäistä pistettä. Aggressiivinen Johnny on liian hyökkäävä ja unohtaa puolustuksen täysin. Tyynesti ja rauhallisesti otteleva Daniel rokottaa Johnnya tämän virheistä ja näyttää että All Valleyn turnaus saa uuden mestarin. Kreese huomaa tilanteen ja ottaa aikalisän. On aika miettiä kuviot uusiksi.

"Sweep the leg!", komentaa Kreese ja saa Johnnyn hämilleen. Cobra Kain nuoremman osaston suorittama vainoaminen alkaa vaikuttamaan pikkulasten pihakiusaukselta kun itse pääjehu määrää oppilaitaan toistuvasti vahingoittamaan LaRussoa surutta. Tässä ei ole enää kyse mustasukkaisuudesta tai kolmiodraamasta, tämä on aitoa kostonhimoa ja armottomuutta. No mercy!

Johnny ottaa homman haltuun ja ryhtyy takomaan Danielia määrätietoisesti mutta sääntöjen rajamailla. Iskut viedään loppuun saakka ja tilanne onkin pian tasan 2-2. Johnny takoo myös pari iskua joista ei saa pisteitä, ihan vain lisätäkseen Danielin tuskaa. Viimeinen isku on täsmäpommi LaRusson jo valmiiksi telottuun jalkaan ja jälleen kerran Daniel pyörii matolla tuskissaan. Hän pääsee hädintuskin ylös ja pystyy seisomaan enää yhden jalan varassa. Ottelu on ratkaisutilanteessa. Seuraava isku ja piste tulevat ratkaisemaan voiton. Kalavelat on maksettu, nyt on kyse enää reflekseistä ja reagoinnista. Taidosta ja tunteesta. Aidosta karatesta.

Ottelijat hakeutuvat asemiinsa. Yhtäkkiä Daniel ottaakin erilaisen aloitusasennon mitä olemme nähneet aiemmissa otteluissa. Hän nostaa molemmat kätensä sekä jo lähes tuhotun jalkansa ilmaan ja keskittyy. Kaikki kipu on unohdettava täksi sekunnin murto-osaksi jonka tuleva liike tulee vaatimaan. Kaikki voima on keskitettävä tähän yhteen, ratkaisevaan suoritukseen. On aika viedä Miyagin opettamat asiat loppuun saakka.

Totuuden hetki.

Daniel suorittaa täydellisen kurkipotkun ja lasauttaa Johnnya nassuun niin että lätkähdys kuuluu kotikatsomoihin saakka. LaRusso on uusi mestari ja yleisö syöksyy nostamaan Danielin käsivarsilleen. Itkevä Johnny tuo Danielille pokaalin ja parkuu "you're alright LaRusso!". Kaunat on siis unohdettu nyt kun kaikki ovat saaneet tasaisesti turpiinsa. Daniel huutaa Miyagille "we did it" ja loppufanfaarit saattavat meidän päätökseen. Ihan kuin Rockyssakin.

Kuten jo tekstin alussa totesin, periaatteessa Karate Kid on vain nuorisolle suunnattu Rocky. Daniel ei ole iso könsikäs vaan normaali teini-ikäinen joka painii samanlaisten ongelmien kanssa kuin kaikki muutkin murrosikäiset. Mimmit, ongelmat koulussa, kiusaaminen, uusi asuinympäristö ja siihen sopeutuminen. Isättömälle Danielille tuo kaikki oli varmasti haasteellista ja siksi onkin hienoa nähdä kuinka hän elokuvan lopussa ylittää ongelmansa. Hän on saanut kaipaamansa isähahmon Miyagista, tyttöystävän Alista ja rauhan kiusaajiltaan. Vaikka monet elokuvan hahmoista ovat vain karikatyyreja, on Karate Kid inspiroiva ja innostava elokuva arkisten asioiden ja ongelmien läpikäymisestä. Okei, jokainen meistä ei ole joutunut ilkeän karatelauman jahdattavaksi mutta kuitenkin - tajuat varmaan mihin tässä viittaan.

Ehkä juuri näiden yleismaailmallisten juttujen takia Karate Kid räjähti odotetusti hitiksi. Elokuva ei kuitenkaan ollut pelkkä teiniyleisön suosikki vaan se nautti myös hieman yllättäen kriitikoidenkin suosiosta. Vaikka Pat Morita ei saanutkaan roolistaan Oscaria, elvytti elokuvan hänen uransa uuteen nousuun. Ralph Macchio nousi teinilehtien kansikuvapojuksi. Elokuva poiki mittavan oheistuotebisneksen joka piti sisällään mm. action-figuureja, julisteita, pelejä, paitoja ja tosiaan - pari elokuvaakin.

En nyt lähde mihinkään syväanalyyseihin kahdesta jatko-osasta jotka tehtiin molemmat 5 vuoden sisään ensimmäisen leffan jälkeen. Karate Kid II vie Danielin ja Miyagin jälkimmäisen kotiseudulle Okinawaan jossa hän joutuu kohtaamaan omat menneisyytensä haamut. Elokuva sisältää edeltäjäänsä enemmän draamaa eikä se tehnyt ainakaan pari vuotta sitten darrassa katsottuna isompaa vaikutusta. Jostain syystä elokuva tuntui aivan tolkuttoman pitkältä vaikka sen todellinen kesto on vähemmän kuin tämän ensimmäisen osan. Daniel on oma itsensä, Miyagi on oma itsensä mutta jotain elokuvasta jää puuttumaan.

Samana vuonna (1986) Macchio oli pääroolissa Crossroads-nimisessä blues-elokuvassa jossa hän näytteli nuorta kitaristia joka sai oppia vanhalta blues-mestarilta. Hänen opetuksellaan Macchio etenee haasteissaan kunnes kohtaa lopulta uskomattomassa guitar duelissa itsensä Steve Vain... Enpä tiedä, en ole nähnyt tätä leffaa noin 10 vuoteen mutta mielikuvissani se on vain Karate Kid kitaran varressa. Ehkä pitäisi tsekata leffa uudestaan lähitulevaisuudessa. Jo tässä vaiheessa Macchio alkoi vahvasti profiloitua ikuiseksi yhden roolin näyttelijäksi.

Karate Kid III ei nostanut tasoa, päinvastoin. Vanha kettu John Kreese ei ole unohtanut nöyryytystään turnauksessa pari vuotta aiemmin ja vannoo edelleen kostoa Danielia ja Miyagia kohtaan. Mikä tätä jätkää vaivaa? Hän ottaa kostoretkelleen mukaan vanhan sotakaverinsa Terry Silverin joka on vielä Kreeseäkin kummallisempi sekopää. Ponnaripäinen niljake punoo juonen jonka tarkoituksena on pistää Daniel Miyagia vastaan ja saada näiden kahden välille välirikko. Mukana pyörii joku mimmi ja loppuhuipennuksena palaamme jälleen karateturnaukseen jonka voittajaa ette varmasti osaa arvata.

Vuonna 1994 ilmestyi vieläkin hämmentävämpi The Next Karate Kid jonka pääosassa nähtiin Moritan lisäksi - ei suinkaan Macchio vaan Hilary Swank. Kyllä, it's true, se on totta. Karate Kid jonka pääosassa ei ole Daniel LaRusso vaan ihan oikea tyttö. Miksiköhän Stallone ei ikinä tehnyt Rockya jonka pääosassa olisikin ollut naispuolinen nyrkkeilijä. Toisaalta Bart profetoi Simpsoneiden kutoskaudella elokuvan Rocky VII - Adrian's Revenge jo vuosia sitten joten saumathan vielä on... Noh, nyt rupeaa jo menemään absurdiksi. Ja totta, absurdiltahan tämä nelososa ainakin paperilla vaikuttaa. Siis jos tätä nelososaksi haluaa kutsua. Itse en ole elokuvaa ikinä nähnyt, ja tähän tuskin tulee muutosta. Elokuvaa on parjattu vuosien varrella runsaasti enkä osaa nähdä sitä miltään kantilta kuuluvaksi tähän alkuperäiseen elokuvasarjaan. Sinänsä hassua että Hilary Swank näytteli vanhan opettajan koulutuksessa olevaa taistelijaa roskaksi haukutussa elokuvassa - 10 vuotta myöhemmin nainen sai Oscarin parhaasta naispääosasta Clint Eastwoodin ohjaamasta Million Dollar Babysta jossa hän oli vastaavassa tilanteessa.

Hnngh.

Vuonna 2010 valkokankaalle saapui vuosia huhuttu ja epäuskoisesti odoteltu uusi Karate Kid. Alkuperäisen leffan fanit ilmaisivat närkästyksensä projektia kohtaan ja ilmoittivat sen olevan täysin tarpeeton. Näppäimistöt rutisivat kun kitisevät fanipojat avautuivat tuskastaan nettifoorumeilla. Kynsiä pureskeltiin, rillejä nosteltiin, ehkäpä muutama kyynelkin tirautettiin. Saatoin olla yksi heistä.

Yksi elokuvan tuottajista oli Will Smith ja tottakai päärooliin valittiin fanien kauhuksi hänen oma poikansa Jaden Smith. Pientä lohtua toi silti Jackie Chanin kiinnittäminen vanhan mestarin rooliin, mutta ennakkoasetelmat olivat silti huolestuttavat. Aikooko ne tosiaan pilata meidän oman leffan?

Toisinaan on hienoa huomata olleensa väärässä. Kyllä, vuoden 2010 Karate Kid on remake mutta se ei tarkoita sitä että elokuvaa olisi lähdetty toisimaan yksi yhteen. Daniel LaRusson nimeä ei ole kaivettu esille ja vanha Miyagikin (RIP Pat Morita) saa levätä rauhassa. Uusi elokuva vie katsojat Kiinaan jossa Jaden Smithin näyttelemä Dre joutuu... noh, ehkä tätä ei ole tarvetta aloittaa aivan alusta. Leffa ei ole mestariteos mutta meikäläisen silmissä se ei vienyt alkuperäisen elokuvan loistosta mitään pois. Ja jos uusi Karate Kid ei kiinnosta niin hei - tsekkaa se edes Jackie Chanin suorituksen takia. Vanha kettu loistaa roolissaan.

Huolimatta huolimattomista jatko-osista, alkuperäinen Karate Kid on pysynyt meikäläiselle henkilökohtaisesti tärkeimpien elokuvien kärkisijoilla jo noin 20 vuoden ajan. On hienoa huomata että vielä tänäkin päivänä leffa toimii ongelmitta eikä se ole kärsinyt minkäänlaisesti taantumasta vuosien mittaan. Elokuva on vaikuttanut niin monen nykyajan aikuisen nuoruuteen että se tulee säilymään pop-kulttuurissa erilaisten viittausten ja kulttisuosion kautta vielä pitkän aikaa. Jos haluat viihdyttävän ja hyvän fiiliksen tuovan matkan 80-luvulle, on tämä leffa yksi nopeimmista reissuista sinne.

Ja hei, testaa siinä ohessa vieläkö kurkipotku irtoaa sinultakin niinkuin ala-asteen pihalla aikoinaan.