lauantai 19. heinäkuuta 2014

#17 - Cobra (1986)

80-luvun puolivälin tienoilla Sylvester Stallonella meni lujaa. Vuonna 1976 tapahtuneen Rocky-läpimurron jälkeen tämän kummallisesti mongertavan puoliksi italialaisen orhin ura oli ollut jyrkästi noususuhdanteinen ja mies paukutti hittielokuvia teattereihin yksi toisensa jälkeen. Rocky Balboa oli ehtinyt esiintymään jo peräti neljässä nimikkoelokuvassaan, joista muutamaa on tässäkin blogissa jo käsitelty. Rockyn lisäksi Stallone oli luonut jo toisen ikonisen roolinsa, Vietnamin sodan veteraanin John Rambon, jonka väkivallan sävyttämää elämäntarinaa oli käsitelty jo kahden elokuvan verran. Näiden elokuvien välissä Stallone oli työstänyt myös muita hieman vähemmän huomiolle jääneitä elokuvia jotka tuottivat kuitenkin sen verran että mies pysyi vahvasti esillä ja tuntui dominoivan toimintaelokuvien kenttää rautaisella otteella. Kiteytettynä Stallone oli aikansa Midas joka muutti kosketuksellaan kaiken kullaksi.

Stallone eli omaa sankaritarinaansa myös valkokankaiden ulkopuolella. Jatkuva huomio ja suosio sekoittivat vaatimattomista oloista lähteneen Syltyn pään ja tämän aikoinaan nöyrän elokuvaurasta haaveilevan italianamerikkalaisen sekä hänen esittämiensä elokuvasupersankareiden välinen raja rupesi pikkuhiljaa himmenemään. Miehen omien sanojen mukaan kusi sujahti 80-luvun villeinä vuosina niin sanotusti hattuun ja hän rupesi itsekin uskomaan olevansa oikeassa elämässä yli-ihminen, sankari ja superjumala. Noidankehä oli valmis ja tämä pienoinen ego-ongelma buustasi Stallonea kirjoittamaan itselleen entistä pullistelevimpia rooleja. Mietippä huviksesi vaikkapa juuri Rockyn ja Rambon hahmokehitystä verrattaessa elokuvasarjojen ensimmäisiä ja kolmansia osia. Kontrasti on melkoinen.

Stallone oli siis luonut jo täydellisiä yli-ihmisiä urheilijan sekä sotilaan muodossa joten kun tälle tarjottiin mahdollisuutta laajentaa reviriään kovaotteisen Beverly Hillsin jeparin rooliin, ei mies epäillyt tarttua tilaisuuteen.


Tästähän meillä oli tarkoitus puhua. Vai?

Tuotantoyhtiö Paramount Pictures sekä tuottajaguru Jerry Bruckheimer olivat pyöritelleet jo vuosia kokouksissaan käsikirjoitusta joka kertoi Axel Foleysta, Beverly Hillsin kytästä. Detroitistä kotoisin oleva Foley matkaa Beverly Hillsin palmujen alle selvittelemään ystävän murhaa joka... No, ehkä ei ole tarpeellista käydä läpi tuota tarinaa. Joka tapauksessa Stallonen menestysparaati oli huomattu myös Paramountilla ja yhtiön pamput päättelivät että tämän tarinan pääosaan on saatava tuon ajan kuumin toimintatähti. Stallone tarttui syöttiin rivakasti mutta kuten todettua, noihin aikoihin nöyryys ei kuulunut miehen ominaisuuksiin ja hän ryhtyikin sorvaamaan käsikirjoitusta heti mieleisekseen. Alunperin käsikirjoitus oli ollut lähempänä komediaa mutta Stallone haistatti hassuttelulle pitkät ja puski tarinan täyteen räväkkää toimintaa ja machopullistelua. Syltty on myöhemmin kertonut että hänen versionsa elokuvasta oli kuin puolentoista tunnin mittainen pätkä Saving Private Ryanin klassista aloituskohtausta ja elokuvan loppukliimaksissa hänen näyttelemänsä päähahmo (jonka nimi oli muuttunut Axel Foleysta Axel Cobrettiksi) pelasi mamista vaatimattomasti Lamborghinilla pääpahiksen ohjaamaa junaa vastaan. Paramount seurasi kalpeana sivusta kun Stallone synnytti paperille kieli lipoen toinen toistaan huikeampia toimintakohtauksia, tarinan siirtyessä kokoajan kauaemmas ja kauemmas alkuperäisestä visiosta.

Puurtamisen jälkeen Stallone sai homman valmiiksi ja esitteli ylpeänä luomustaan tuotantoyhtiölle: Beverly Hills Cop oli muuttunut kevyestä jeparikomediasta ilottomaksi ja armottomaksi toimintaryskeeksi jonka ainoa tarkoitus oli palvella Stallonen massiiviseksi paisunutta egoa. Tilanne oli Paramountin puolelta tukala. Moisen tarinan filmatisointiin tarvittavaa budjettia ei ollut mutta toisaalta edessä oli intoa puhkuva aikansa kovin elokuvatähti. Kriisipalaverien jälkeen Paramount joutui kuitenkin kohteliaasti kieltäytymään yhteistyöstä Stallonen kanssa ja piuha vedettiin seinästä vain pari viikkoa ennen kuvauksien aloittamista. Loppujen lopuksi tämä erikoinen episodi Stallonen kanssa oli vain yksi monista mielenkiintoisista vaiheista Beverly Hills Copin valmistumisessa, ja miehen vetäydyttyä projektista alkuperäinen suunnitelma nostettiin takaisin pöydälle ja pääosaan palkattiin Eddie Murphy. Tämä liitto oli kuin tähtiin kirjoitettu ja lopulta vuonna 1984 valmistunut huikea Beverly Hills Cop oli ilmestymisvuotensa eniten tuottanut elokuva. Se kuitenkin Beverly Hillsin kuvioista, toistaiseksi.

Projektista sivuun siirretty Stallone ei voinut kuin seurata sivusta Axel Foleyn menestystarinaa. Vaikka mies itse teki tuon epäonnisen kokeilun jälkeen miljoonia ja miljoonia dollareita neljännen Rockyn ja toisen Rambon muodossa, ei hän voinut unohtaa luomaansa superpoliisia. Stallone vuodatti pari vuotta lihaksikkaissa aivoissaan muhineen toiminnallisen tarinan paperille ja pisti rattaat pyörimään. Koska Paramount ei ollut tajunnut Stallonen neroutta, halusi hän todistaa näiden olleen väärässä. Warner Bros ilmoitti olevansa enemmän kuin kiinnostunut tästä väkivaltaisesta tarinasta ja yhtiö sekä Stallone allekirjoittivat sopimukset. Syltty asetteli ylisuuret pilottilasit nenälleen, tuikkasi tulitikun suupieleensä ja veti tiukat mustat nahkahanskat käsiinsä. Rockyn, Rambon ja muiden supersankareiden seuraaja oli syntynyt. Peilistä Stallonea katsoi takaisin kivikasvoinen ja testosteronia uhkuva superkyttä. Hänen nimensä oli Marion Cobretti, aka Cobra.


Parille sloganille olisi ollut vielä tilaa.

Jo Cobran prologi on väkevää seurattavaa. Kamera kuvaa lähikuvaa aseesta johon on maalattu myrkyllisen ja vaarallisen kobrakäärmeen kuva. Iskevän ja tarttuvan tunnarin sijaan kuulemme Stallonen epäselvää artikulointia Amerikan murheellisista rikoslukemista: Murtovarkaus 11 minuutin välein, aseellinen ryöstö 65 sekunnin välein, väkivaltarikos 25 sekunnin välein, murha 24 minuutin välein ja 250 raiskausta joka päivä. Lukujen edetessä ase kääntyy hiljalleen kohti kameraa ja monologin päätyttyä se laukaisee luodin kohti katsojaa ja ruutuun iskeytyy elokuvan dynaaminen titteli: Cobra. Huikea aloitus joka virittää tunnelman välittömästi kohdalleen.

Intron jälkeen luvassa ovat elokuvan alkutekstit, joiden aikana näemme kahden eri paikan tapahtumia yhtäaikaisesti. Mystiseen ja hylättyyn teollisuushalliin on kerääntynyt lauma ihmisiä joista jokainen kantaa kädessään kahta massiivista kirvestä. Hämärästi valaistun hallin uumenissa nämä hahmot takovat kirveitään yhteen kuin transsissa, sanomatta sanaakaan. On kuin kyseessä olisi eräänlainen heimokokous tai riitti jossa kommunikointi tapahtuu rytmiä hakkaamalla. Siellä täällä vilahtelevat kultin jäsenten ranteisiin tatuoidut kirveskuvat. Tunnelma on uhkaava ja hiostava, ja kohtaus jättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Mitä tyyppejä nämä oikein ovat?

Toisaalla yksinäinen moottoripyöräilijä kaartaa ärhäkästi pärisevän prätkänsä keskisuuren ostoskeskuksen pihaan ja parkkeeraa sen invapaikalle, kuinkas muutenkaan. Vaikka Los Angelesissa on kesä, on tämä yksinäinen susi verhoutunut paksuun mustaan takkiin, mustaan pipoon sekä hanskoihin. Mies hiipii ruokakauppaan ja vaeltaa siellä nollat taulussa, törmäillen hyllyihin sekä muihin ihmisiin. Kun kaupan työntekijä osoittaa asiakaspalvelualan ammattitaitoa ja menee kyselemään miehen vointia, vetää tämä takkinsa alta pumppuhaulikon esille ja rupeaa räiskimään sillä kohti hyllyjä ja ympärillä juoksevia, kauhusta kirkuvia ihmisiä. Hässäkkä on valmis.

Poliisi saa pian hälytyksen tilanteesta eikä aikaakaan kun supermarketin piha kuhisee poliisin karhuryhmää, tarkka-ampujia, paikallista mediaa, viattomia sivustakatsojia ja ties mitä muuta sekalaista seurakuntaa. Etsivä Monte koittaa huutaa megafonin välityksellä marketin sisällä suurta ihmislaumaa panttivankinaan pitävälle pahikselle järkeä mutta laihoin tuloksin. Kun roisto ampuu jälleen yhden panttivangin, tekee poliisipäällikkö Sears ainoan järkevän ratkaisun. Huolimatta paikallaolevista kymmenistä ja kymmenistä poliiseista, vain yksi mies voi hoitaa tämän homman. Pari sekuntia kutsun jälkeen kaukaisuudesta kuuluu ärhäkkää moottorin pärinää ja ulvovien renkaiden ulinaa. Rekisterilaattaa AWSOM50 kantava pikimusta Ford Mercury kaahaa poliisien ja autojen välistä suoraan toiminnan etulinjaan ja sen sisältä astuu bootsit vilkkuen mies joka ei ole tullut tänne leikkimään. Hän on Cobra.


Super Macho Man.

Cobran tutkapari, ylikonstaapeli Gonzales antaa miehelle selonteon tilanteesta. Se on yhdellä sanalla kuvailtuna paha. Tämä ei Cobraa hätkäytä sillä pahat tilanteet ovat hänen erikoisalaansa. Monte kertoo ensitöikseen että hän vastusti päätöstä tuoda Cobra paikan päälle. Cobra ei hätkähdä tästäkään.

Kinastelulle ei ole kuitenkaan aikaa ja tilanne kaupan sisällä on kiristymässä. Tulitikkua kiivaasti imeskelevä Cobra hiipii aurinkolasit päässä hämärään kauppaan ja ryhtyy välittömästi skannailemaan sen sisäpuolta voidakseen suunnitella kuolettavan iskunsa. Cobran hiipiessä käytävien välissä kierroksilla käyvä rikollinen hiiltyy entisestään ja rupeaa mättämään panttivankejaan kenttään. Huomattuaan Cobran hän jatkaa tulitustaan ja mylvii tappavansa sekä Cobran että kaikki panttivangit. Mies kertoo myös että hänellä on pommi ja jos paikalle ei tuoda TV-kameroita, hän räjäyttää sen. Miehen mukaan tämän on Uuden Maailman toimintapa. Cobra kuuntelee julistusta ilmeenkään värähtämättä ja lähestyy pahaa-aavistamatonta uhriaan hylly ja metri kerrallaan.

Lisätäkseen pahiksen kuumotusta Cobra hakeutuu kaupan sisämikrofonin äärelle ja kuuluttaa sen kautta muutamia totuuden sanoja. Hän ei pidä tavasta jolla rikollinen teloittaa viattomia ihmisiä joten hän aikoo tästä hyvästä teloittaa haulikkomiehen. Tämä kuuntelee Cobran manifestia selvästi häkeltyneenä ja jatkaa mielipuolista irvistelyään.


Tämä kuva sisältää tuotesijoittelua.

Haulikkomiehen heiluessa levottomana Cobra on päässyt jo iskuetäisyydelle ja hän saartaa roiston vankeineen. Muutaman one-linerin jälkeen neuvottelut on käyty ja pahis päätyy ruumispussiin Cobran veitsi rinnassaan ja pari luotia kallossaan. Cobra toteaa mielipuolen pommin vaarattomaksi ja vapauttaa järkyttyneet panttivangit.

Pihalla Cobra joutuu median saartamaksi ja nämä kuulustelevat miestä liiallisen väkivallan käytöstä. Cobra ei ole jutustelutuulella ja kun eräs toimittajista tivaa häntä siitä millä oikeudella poliisi saa käyttää väkivaltaa, Cobra nappaa tämän rinnuksista kiinni ja raahaa hänet ammutun panttivangin eteen. Poliisi käyttää väkivaltaa estääkseen väkivallan. Cobran syvällinen kannanotto hiljentää median ja tilanne on ohi. Another day in the office.

Tapahtumien jälkeen Cobra vetäytyy kotiinsa. Parkkipaikalla mies ehtii ottamaan vielä yhteen naapurustonsa latinoväestön kanssa jotka ovat parkkeeranneet autonsa Cobrettin paikalle. Cobra ei jaksa tuhlata tähänkään neuvotteluun turhaa aikaa vaan tyytyy puskemaan ylimääräisen auton pois paikaltaan, ruttaamaan pullistelijoiden röökit ja repimään vielä näiden paidat riekaleiksi. Mies poistuu kämpilleen rankan vittuilun kaikuessa kauniissa kesäillassa.

Kohtauksen taustalla jyllää Miami Sound Machinen Suave joka korostaa tunnelmaa hektisestä ja hikisestä Los Angelesista. Cobran soundtrack on muutenkin täynnä aikamoisia kasarihelmiä, ja vauhdissa ovat jälleen alan superspesialistit kuten John Cafferty sekä Stallonen luottomies Robert "No Easy Way Out" Tepper. Vaikka biisivalikoima ei ehkä yllä käsittämättömän Rockyn IV:n tasolle, ei sitä voi moittia. Huikea ja tsekkaamisen arvoinen setti.

Cobran asunto on - kuten arvata saattaa - varsin askeettinen ja pelkistetty. Edes sisälle tullessaan mies ei suostu luopumaan aurinkolaseistaan, tulitikustaan tai mustista nahkahanskoistaan. Cobra kaivaa jääkaapista esille pizzalaatikon sekä munakennon. Pizzansa Cobra leikkaa saksilla eivätkä hanskat irtoa käsistä edes syönnin ajaksi. Munakennon sisältä löytyy aseenhuoltosetti jonka kanssa Cobra rupeaa puuhailemaan. Hän ei pysty kuitenkaan keskittymään näpräilyynsä kauaa kun televisio tuo jälleen lisää murheellisia uutisia. Mystinen massamurhaaja on tappanut jälleen ja tämä median Yöviiltäjäksi nimeämä mielipuoli on iskenyt viimeisen kuukauden aikana jo kuusitoista kertaa. Cobra riisuu vihdoin aurinkolasinsa ja katselee dramaattisesti ikkunastaan kohti kaupunkia. Yöviiltäjä on jossain tuolla eikä hän voi tehdä asialle mitään.


Kuumottava tilanne.

Ja siinä paha missä mainitaan. Yö laskeutuu Los Angelesiin ja se tarkoittaa sitä että jossain joku tulee jälleen kärsimään. Tällä kertaa kirveskultin uhriksi joutuu pahaa-aavistamaton kahvilatyöntekijä joka kokee elämänsä yllätyksen joutuessaan murhaajien saartamaksi lähtiessään töistä. Sukkahousut päähänsä vetäneet kirvesmiehet ympäröivät naisen auton ja tulevat sisään katon ja ikkunan kautta. Kiiltävä terä vilahtaa yössä ja nainen päättää maallisen vaelluksensa kauhistuneen kirkumisen myötä.

Pian naisen viillelty ruumis on ruumishuoneella jossa sitä ovat tutkimassa ruumiinavaajan lisäksi Cobra, Gonzales, Sears sekä Monte. Kaikki merkit viittaavat siihen että sama murhaaja on iskenyt jälleen kerran ja miehet ovat ihmeissään. Kun Cobra heittää ilmoille varsin järkeenkäyvän teorian siitä että tappajia voi olla useita, käskee Monte tätä tukkimaan turpansa. Mitä helvettiä tällä molopäällä on Cobraa vastaan?

Cobra haluaisi ehdottomasti mukaan jutun tutkintaan Monten vastustaessa tätä kiivaasti. Poliisipäällikkö Sears on kahden vaiheilla ja kertoo jutustelun lomassa katsojille informatiivisesti että Cobra kuuluu ns. Zombie-ryhmään joka edustaa poliisilaitoksen alinta kastia. He tekevät ne kaikista vittumaisimmat ja sekopäisimmät hommat joihin muiden sinivuokkojen kantti ei riitä. Cobra turhautuu esimiestensä arpomiseen ja kertoo näille että jos he vain odottavat, he häviävät sodan rikollisuutta vastaan. Homma ei tahdo edetä ja Cobra poistuu turhautuneena tupisten ampumaradalle purkamaan paineitaan. Radalla Cobran kaikki luodit osuvat luonnollisesti keskelle maalitaulua.

Seuraavana yönä Kultti iskee jälleen ja saartaa yksinäisen naisen alikulkutunneliin. Kesken silpomisen paikalle kaartaa kuitenkin kolmas auto, jonka rattia sompailee Brigitte Nielsen, tuo Tanskan oma Matti Nykänen ja Stallonen tuonaikainen vaimo. Hän "näyttelee" Ingridiä, tyhjäpäistä supermallia joka sattuu osumaan väärään paikkaan mahdollisimman väärään aikaan. Yöviiltäjä yrittää pysäyttää naisen auton mutta tämä kaasuttaa kauhuissaan karkuun Kultin ottaessa tämän rekisterinumeron talteen. Heidän rituaaleillaan on nyt silminnäkijä joka on eliminoitava mahdollisimman pian.


Salainen palaveri.

Muutaman tunnin kuluttua ruumis on löydetty ja poliisit huomaavat että asialla on ollut jälleen sama porukka. Mikään ei viittaa siihen että Kultin tahti tulisi hiipumaan joten jäljellä on vain yksi vaihtoehto.

Cobra, Gonzales, Monte sekä Sears tapaavat salaperäisellä parkkipaikalla jossa he kokoontuvat keskellä yötä. Palaveri on jostain syystä helvetin salamyhkäinen vaikka samat miehet työskentelevät kimpassa samalla poliisilaitoksella normaalistikin. Cobra saa esimiehiltään vapaat kädet tonkia koko kaupungin alamaailma löytääkseen vihjeitä näistä mystisistä kirvesmurhaajista. -Tee mitä teet parhaiten, ohjeistavat miehet Cobraa.

Poliisilaitoksella naispuolinen virkailija tekee tutkimuksiaan tietokoneen äärellä. Hän ei kuitenkaan etsi tietoa murhaajista vaan Ingridistä tämän rekisterinumeron perusteella. Käy ilmi että kyseinen naispoliisi onkin yksi Kultin jäsenistä ja samalla tunnelma nouseekin astetta tukalammaksi. Ryhmä on siis ulottanut lonkeronsa jo poliisivoimienkin sisälle. Onko kukaan enää turvassa?

Seuraavaksi luvassa on hieman yllättäen montage-tyylinen kooste jonka taustalla äänijänteitään venyttelee No Easy Way Out-mestariteoksesta vastuussa oleva Robert Tepper. Mies karjahtelee Angel Of The City-biisiään villisti samalla kun kamera kuvaa kolmen eri kohteen edesottamuksia. Pääosassa ovat Cobra ja partnerinsa Gonzales jotka suuntaavat hämyisille kujille ja neonvalojen loisteeseen löytääkseen vihjeitä. Miehet käyvät jututtamassa pummeja, strippareita ja baarimikkoja mutta kaikki näistä nostavat kätensä ilmaan. Joko he eivät tiedä mitään, tai sitten he pelkäävät kertoa. Tehostaakseen kuulusteluita Cobra tarttuu muutamaa kaveria rinnuksista kiinni mutta ravistelukaan ei tuota tulosta.

Toisaalla Ingrid jatkaa päivätöitään eli kameran edessä keikistelyä mitä kummallisimmissa rääsyissä. Montagen kolmas osapuoli on Yöviiltäjä, joka valmistautuu omalla suunnallaan seuraavaan iskuunsa. Mies teroittelee komean näköistä veistään nuhjuisessa asunnossaan ja hikoilee kovasti. Tässä vaiheessa lienee paikallaan kehaista Yöviiltäjää näyttelevää Brian Thompsonia joka on täydellinen valinta mystisen ja pelottavan surmaajan rooliin. Arnold Schwarzeneggerin ja alkuapinan hybridiltä näyttävä mies on elementissään arvaamattomana massamurhaajana jonka aivoituksista katsoja ei uskalla esittää kuin pelonsekaisia arvailuja.


Kyle Reese, T-800 ja Sarah Connor... Eiku.


Kun Cobra on vielä etsimässä johtolankoja, on Kultti löytänyt jo Ingridin. Kuvauskeikaltaan ystävänsä kanssa lähdössä oleva Ingrid kohtaa kirvesmiehet parkkihallissa jossa tapahtuu kiihkeä, kuumottava ja hiostava yhteenotto. Pari sivullista menettää henkensä samalla kun Ingrid pakenee Yöviiltäjää ja tämän yhteistyökumppaneita. Kaukaisuudesta kaikuvat poliisiautojen sireenit ajavat Kultin pois paikalta ja hysteerisesti tärisevä Ingrid selviää tilanteesta viime tipassa.

Pian poliisit keräävät Ingridin talteen ja vievät tämän sairaalaan jossa Gonzales ja Cobra kuulustelevat tätä tapahtumien kulusta. Tai no, Gonzales kuulustelee samalla kun Cobra keskittyy lymyilemään salaperäisesti hämärästi valaistetun huoneen varjoissa. Kun Gonzales kysyy Ingridiltä on tälle tapahtunut viime aikoina mitään erikoista joka olisi mahdollisesti aiheuttanut tämän hyökkäyksen, muistaa nainen kohtaamisensa pelottavan miehen kanssa alikulkutunnelissa. Cobra ja Gonzales hätkähtävät ja tajuavat että tämä nainen on ensimmäinen silminnäkijä joka on nähnyt mystisen kirvesryhmän työn touhussa.

Lasin takana jutustelua kuuntelee huolestuneena kirvesryhmään kuuluva naispoliisi. Tilanne ei näytä heidän kannaltaan hyvältä ja nainen kiikuttaakin välittömästi uutiset Yöviiltäjälle. Tämä majailee kolossaan ja keskittyy veitsensä teroitteluun, hikoilemiseen ja tuhisemiseen. Yllään viiltäjällä on valkoinen wifebeater joka on niin paskainen että se saisi John McClanenkin kateelliseksi. Yöviiltäjä ottaa naisen uutiset tyynesti vastaan ja ilmoittaa möreällä äänellään että Ingrid kuuluu hänelle. Tämän jälkeen mies viiltelee itseään. Ihan tasapainoisen oloinen kaveri.


Night Slasher pohtii elämän suuria kysymyksiä.

Sairaalassa poliisi on laatinut Ingridin antamien tuntomerkkien perusteella kuvan Yöviiltäjästä. Piirros näyttää aikalailla samanlaiselta kuin meikäläisen tuherrukset ala-asteen kolmannella luokalla ja poliisi ryhtyykin jäljittämään kuvan perusteella ilmeisesti Eterniasta tuttua Prinssi Adamia. Onnea matkaan. Cobra vetäytyy asunnolleen muutamaksi tunniksi tutkimaan poliisin arkistoja mahdollisten epäiltyjen löytämiseksi, samalla kun hiuksensa mustaksi värjännyt Yöviiltäjä hiippailee sairaalan ovista sisään.

Asunnollaan Cobra tutkii hiki hatussa arkistojaan. Yllään miehellä pitkä musta takki sekä tutut nahkahanskat. Suupielessä pyörii tuttu tulitikku. Tämä mies ei anna periksi imagostaan edes ollessaan yksin kotona.

Puhelin soi. Se on Gonzales joka odottelee Cobraa tämän työpisteellä poliisilaitoksella johon hänet oli kutsuttu. Cobra karjahtaa että hän ei ole moista kutsua esittänyt ja miehet tajuavat tulleensa kusetetuiksi. Molemmat syöksyvät paikoiltaan samantien kohti sairaalaa mutta Cobran matkaan tulee mutkia heti kotioven takana. Kultin kirvesmiehet ovat löytäneet hänet ja koittavat pistää miehen päiviltä. Kuoleminen ei kuulu kuitenkaan Cobran suunnitelmiin ja tämä hoitelee ahdistelijansa kuolettavasti nyrkein ja luodein.

Yöviiltäjä on sairaalaa kohti kiirehtiviä Gonzalesia ja Cobraa askeleen edellä. Mies on hoitanut itselleen siivojan valeasun ja hiippailee sairaalan hämyisiä käytäviä kohti sängyssään pyörivää Ingridiä. Matkalla hän kuristaa ja puukottaa hengiltä sairaalan muuta henkilökuntaa jotka eivät onnistu kuin hidastamaan tätä kylmäveristä tappajaa. Verinen Yöviiltäjä on oikeasti melko pelottava ilmestys ja miehen edesottamuksia seurataan lähes kauhuelokuvamaisen jännityksen piinaamana. Hikikarpalot kelmeilevät katsojan ohimolla kun viiltäjä lähestyy askel askeleelta Ingridin huonetta.

Pian Yöviiltäjä on oikeassa paikassa ja suolistaa samantien sängyssä makaavan hahmon. Kyseessä ei ole kuitenkaan Ingrid, vain tämän peitto. Ingrid astuu takaisin huoneeseen WC-tiloista vain huomatakseen että hänet jo kertaalleen yrittänyt tappaa sekopää on löytänyt hänet jälleen. Nainen painuu kirkuen takaisin saniteettitiloihin ja lyö oven säppiin. Yöviiltäjä rupeaa jälleen hikoilemaan ja karjumaan. Mies yrittää murskata oven veitsensä avulla Ingridin kiljuessa. Katutasolla Cobran musta Ford saapuu renkaat ulvoen parkkiin.


Uskokaa jo naiset, puiset ovet eivät kirvesmiehiä pysäytä.

Ingrid onnistuu pakenemaan WC:n toisesta ovesta ulos juuri samalla hetkellä kun Yöviiltäjä on tulossa läpi toisesta suunnasta. Nainen juoksee läpi sairaalan epäilyttävän hiljaisia käytäviä ja toimii lopultakin fiksusti lyödessään rakennuksen palohälyttimet päälle. Käytävä täyttyy ihmisistä ja Yöviiltäjä katoaa ihmisjoukon vilinään Ingridin vuodattaessa helpotuksen kyyneleitä. Cobra syöksyy paikalle ja ottaa Ingridin syleilyynsä.

Poliisilaitoksella Cobra joutuu jälleen esimiesten kuulustelun ja vittuilun ristituleen. Heidän mukaansa Cobran asenneongelmainen käytös aiheutti öisen vaaratilanteen eivätkä miehen metodit vastaa heidän käsitystään järkevästä toiminnasta. Cobra kuuntelee älinää tuttu ilmeetön ilme kasvoillaan ja poistuu paikalta ovet paukken.

Koska Ingrid ei ole turvassa edes sairaalassa, ainoa looginen ratkaisu on kuljettaa nainen jonnnekin turvalliseen suojapaikkaan. Cobra, Gonzales sekä kolmantena jeparina tehtävään määrätty Nancy Stalk hakevat Ingridin sairaalasta. Mukana on myös Monte joka jatkaa edelleen Cobralle pään aukomista yöllisistä tapahtumista. Kun Cobra esittää teorian siitä että murhaajalla on pakko olla yhteyksiä poliisivoimien sisällä, saa hän osakseen pelkkää vittuilua. Monte kertoo että koska Cobra on arvaamaton kuumakalle ja operaation aivot, on hän itse vastuussa moisten epäilysten tutkimisesta. Kaikenkaikkiaan voisi todeta että LAPD:n sisällä ei vallitse varsinaisesti mikään kaikista mukavin työilmapiiri.

Jutustelua kuuntelee taustalta vaivihkaa Nancy Stalk joka on juurikin tuo Cobran etsimä Kultin yhteyshenkilö poliisin sisällä.


Cobra ei ole kiinnostunut Monten lässytyksestä. Stalk stalkkaa tilannetta taustalla.

Ongelmat jatkuvat heti matkalla turvapaikkaan. Ingrid hyppää Cobran mustan Fordin kyytiin ja Gonzales sekä Stalk jatkavat matkaa toisella autolla. Heidän kuitenkin kiilataan pois pelistä samantien kun Kultin oma auto-osasto käy karavaanin kimppuun. Cobra ihmettelee hetken missä heidän saattajansa ovat kunnes hän tajuaa että he ovat jälleen taka-ajettuina. Mies ei tästä kuitenkaan hätkähdä vaan lyö kaasun pohjaan ja käynnistää samalla yhden elokuvahistorian komeimmista takaa-ajokohtauksista.

Cobran tempperamenttinen luonne nousee pintaan ja pian Kultin automiehet tajuavat olevansa pulassa. Takaa-ajajista tuleekin takaa-ajettuja kun Cobra kiihdyttää Fordillaan Kultin rinnalla ja rupeaa kiilaamaan heitä pois tieltä. Korostan tässä vaiheessa että Cobran suojelema Ingrid, suuren rikosmysteerin ainoa silminnäkijä istuu miehen kyydissä. Tämä on kuitenkin Cobralle täysin toissijainen juttu sillä näiden mulkkujen pitää nyt maksaa siitä että he kävivät hänen kimppuunsa. Kultti yrittää tulittaa Cobraa edestä ja takaa haulikoin ja konekiväärein mutta tämä ei miestä pelota. Hän kaivaa oman aseensa esiin, rupeaa tulittamaan Kulttia takaisin ja pyörittelee Fordia siinä sivussa mitä mielikuvituksellisimmassa asennoissa. -Hän on hullu!, karjuvat hätääntyneet Kultin edustajat. He ovat oikeassa. Cobra on hullu.

Villi takaa-ajo jatkuu pitkin moottoriteitä ja parkkihalleja ja matkaa siivittävät lukuisat räjähdykset, kipinät, täysin poskettomat ilmanlennot, nitrot(!), viuhuvat luodit, hiki sekä tuskissaan huutavat iskunvaimentimet. Matka pysähtyy vasta satama-alueella jossa Kultti pääsee vihdoin pakoon autonsa täysin rusinaksi ajanutta Cobraa. Tämä taluttaa verissäpäin hoipertelevan Ingridin ulos autosta.

Tässä vaiheessa elokuvaa rupeaa pikkuhiljaa hiipimään takaraivoon ajatus siitä että onkohan tämä suojelutyö Cobralle nyt se ihan järkevin homma? Mies laiminlyö tehtävänantoaan käytännössä täysin ja on milleistä kiinni että poliisivoimat olisivat menettäneet ainoan todistajansa. Loogisen oloinen ratkaisu olisi ollut ajaa turvaan poliisiasemalle tai vaikkapa hipsiä takaisin sairaalan tiloihin mutta ilmeisesti looginen ajattelu ei kuulu Cobran metodeihin. Viihdyttävyyden kannalta toki hyvä niin.


Road Rage Á la Cobra.

Palaamme poliisiasemalle jossa Cobra on jälleen vähemmän yllättäen esimiestensä puhuteltavana. Nämä äimistelevät miten ihmeessä Kultti voi olla kokoajan tietoinen siitä missä poliisi säilyttää Ingridiä. Cobra koittaa selventää ties monettako kertaa että poliisin sisällä on vasikka ja Kultti toimii monen eri henkilön voimin mutta nämä epäilykset ammutaan jälleen kerran alas. Poliisivoimien johtoa ei ole siunattu älyn lahjoilla ja eniten äänessä on jälleen Monte joka karjuu Cobran teorioiden olevan heikkoja ja hänen mielestään Ingridin vieminen kaupungin ulkopuolella on täysin absurdi idea. Cobra otsasuoni rupeaa nykimään ja mies menettää malttinsa. Hän tarttuu Montea rinnuksista ja paiskaa tämän pöydälle, muiden pomojen rauhoitellessa tilannetta parhaansa mukaan. Cobra poistuu toimistosta jälleen ovet paukkuen Monten karjuessa tämän olevan täysi psykopaatti ja hullu. Monte on mahdollisesti oikeassa.

Cobra saa kuitenkin ylimmältä johdolta käskyn kuljettaa Ingrid kaupungin ulkopuolelle turvaan, vaikka edellinen yritys koitui melkein naisen kohtaloksi. Logiikan ylipappien käskyjen mukaisesti karavaani jatkaa jälleen matkaa. Ensimmäisessä autossa kulkevat Cobra sekä Ingrid ja heidän perässään Gonzales sekä Stalk, joka osallisuudesta hyökkäyksiin kellään ei tunnu vieläkään olevan minkäänlaisia epäilyksiä.

Matkalla Ingrid esittää Cobralle sarjan kysymyksiä. Ovatko he nyt oikeasti turvassa? Seurataanko heitä? Mistä Cobra voi tietää että tämä suunnitelma toimii? Cobra kertoo että asiat hoituvat jos niihin uskoo. Ingrid on joutunut parin päivän aikana kaksi kertaa murhayrityksen kohteeksi Cobran suojeluksessa joten miksipä nainen ei tähän veijariin luottaisi. Matka jatkuu läpi huikeiden vuoristomaisemien Jean Beauvoirin Feel The Heatin pauhatessa taustalla. Jossain kaukana Kultti lyö kirveitään yhteen, latailee aseitaan ja lähtee matkaan moottoripyörillään. Viimeinen yhteenotto lähestyy vääjäämättä.


Cobra hassuttelee jättimäisellä muovihampurilaisella.

Matkan aikana Cobra ja Ingrid lähentyvät ja Cobra intoutuu jopa heittämään huulta. Tämä kivikasvoinen pullistelija onkin ehta naistennaurattaja ja Ingrid hihittelee Cobran typerille jutuille kuin pikkutyttö. Pakollinen romanssiaspekti piti siis tähänkin elokuvaan puskea ja vaikka Stallone ja Nielsen olivat naimisissa elokuvan kuvauksen aikaan, ei katsoja onnistu aistimaan heidän väliltään minkäänlaista kipinöintä tai kemiaa. Väkinäistä pakkopullaa joka kuuluu tietysti tämän genren leffoihin. Hassuttelun ohessa Cobra vakavoituu ja kertoo ettei hänen elämässään ole naista koska kukaan ei voisi ymmärtää hänen elämäntyyliään. Ingrid kuuntelee avautumista liikuttuneena.

Sivusilmällä Cobra seuraa Stalkia joka on tuttuun tapaansa kolikkopuhelimen äärellä luuri korvalla. Nainen pälyilee ympärilleen ja Cobra tuijottaa naisen epäilyttävää käytöstä taukoamatta. Mestaripoliisi ei onnistu kuitenkaan yhdistämään naisen toimintaa mystiseen vasikkaan joka vuotaa poliisin tietoja Kultille. Sama toiminta jatkuu motellilla johon seurue majoittuu yöksi. Cobra yllättää Stalkin keskellä yötä puhelinkopin ääreltä ja luo tämän suuntaan epäileviä katseita. Mies aistii ilmassa leijuvan mystisyyden pilvipeitteen mutta ei silti vain yksinkertaisesti keksi mikä voisi yhdistää jatkuvasti puhelimessa roikkuvaa Stalkia, mystistä tietojenvuotajaa sekä Kultin toistuvia hyökkäyksiä Ingridin sijaintiin kerta toisensa jälkeen.

Cobra vetäytyy pohtimaan tätä dilemmaa Ingridin hotellihuoneeseen, jossa hän valvottaa naista räpeltämällä kovaäänisesti rakkaiden aseidensa kanssa. Mies pitää sellaista metakkaa että Ingridin haaveet hyvistä yöunista haihtuvat ilmaan ja kun nainen nostaa päänsä tyynystä, Cobra esittää tälle retorisen kysymyksen: Etkö saa nukuttua? Mulkku mikä mulkku.

Ulkona sataa ja salamoi. Pimeää ja vetistä yötä halkovat ajovalot jotka ovat peräisin moottoripyöristä. Pyöriä on kymmeniä ja taas kymmeniä. Kirveskultin edustajat ovat saaneet jälleen tietonsa Ingridin sijainnista ja tällä kertaa he aikovat hoitaa homman vihdoin loppuun saakka.


Loppu lähestyy.

Cobra valvoo koko yön Ingridin vierellä sormi liipasimella. Miehen silmäluomet ovat kuin lyijynraskaat mutta hän ei anna väsymykselle periksi. Pikkuhiljaa aamuaurinko rupeaa nousemaan ja valonsäteet tuovat kuin toivoa jostain paremmasta kaiken epätoivon keskelle.

Tämä toivo on kuitenkin harhaa. Kun joukko kokoontuu aamulla autojen luokse valmiina lähtöön, on yksi neljästä seurueen jäsenestä poissa. Stalk, koko matkan epäilyksiä herättänyt lutka on teillä tietämättömillä ja palaset rupeavat vihdoin loksahtelemaan Cobran jäntevissä aivoissa. Ehkä Stalk onkin tuo etsitty tietojen vuotaja? Epäilykset osoittautuvat tosiksi kun Stalk ilmestyy kulman takaa mukanaan valtaisa joukko aseistettuja miehiä. Cobra komentaa Gonzalesin ja Ingridin takaisin sisälle ja tajuaa että edessä on pitkä ja raastava taistelu ylivoimaiselta vaikuttavaa vastustajaa vastaan.

Taivaanrannan täyttää moottoreiden sinfonia kun kirveskultin koko vahvuus saapuu moottoripyörineen tähän pieneen kyläpahaseen. Piinaava musiikki jauhaa kilpaa moottoreiden kanssa ja tuomiopäivän kellot soivat kuin merkkinä siitä että jotain hirvittävää on tapahtumassa. Kaupungin asukkaat lukitsevat lapsensa ja itsensä piiloon ja ristivät kätensä pelastumisen puolesta.

Ensitöikseen kirvesjengi iskee paikalliselle poliisilaitokselle jonka pieni miehitys eliminoidaan välittömästi. Cobran on siis turha toivoa apujoukkoja näitä karkeloita varten. Vastassa on kokonainen armeija murhanhimoisia mielipuolia.

Moottoripyöräjengi ympäröi Cobran motellitalon ja räiskiminen alkaa. Cobra aloittaa hipat väkevällä tavalla ja pudottaa ensimmäisellä viidellä laukauksellaan viisi pipopäistä sekopäätä. Tämän kaiken mies tekee aurinkolasit edelleen päässään.

Gonzales ja Cobra tulittavat minkä ehtivät ja niittaavatkin kiitettävän osan pahiksista pois pelistä mutta ylivoima on aina ylivoimaa. Luotisade kolmikkoa kohti on älytöntä ja roistoja puskee sisään niin katosta kuin ovestakin. Kolmikon on pakko paeta ulos jos he aikovat selvitä hengissä tästä helvetistä. Cobra ja Ingrid ehtivät nappaamaan itselleen lava-auton mutta Gonzales ottaa luodin itseensä ja jää korisemaan tuskissaan liekkien keskelle. Cobra tulittaa konekiväärillään raivoisasti ja viskoo perään parit tuhoa tekevät kranaatit ennen syöksymistään lava-auton kyytiin.


Cobra ei tykkää siitä että häntä ohitetaan valtatiellä.

Takaa-ajo jatkuu. Ingrid sompailee auton ratissa pienoisessa paniikissa samalla kun Cobra antaa palaa lavan puolelta. Moottoripyöräjengi pyrkii lähestymään pirssiä parhaansa mukaan mutta Cobran osumatarkkuus on huikeissa lukemissa. Mies niittää miehiä kuin heinää ja antaa kovekiväärinsä laulaa kauniisti. Tulitusta sävyttää Cobran karjuminen. Kohtaus on aidosti liikuttava ja tuo mielleyhtymiä mm. Commandoon.

Kultti on kuitenkin kerännyt tien varrelle esteitä ja kun Ingrid täräyttää läpi palavien autojen muodostamasta muurista, menettää hän autonsa hallinnan. Cobra lentää lavalta tien poskeen ja nappaa Ingridin mukaansa. Kaksikko pakenee appelsiinipuutarhan suojiin perässään edelleen vaikuttavan kokoinen lauma Kultin jäseniä. Cobra lähettää Ingridin pakomatkalle läheisen massiivisen teollisuushallin suojiin samalla kun hän jää itse räiskimään lähestyviä moottoripyöräjengiläisiä. Kaiken tohinan keskellä Cobra ei huomaa että hässäkän aiheuttanut Stalk kipittää kivääri kädessään Ingridin perässä.

Sisällä hallissa Ingrid joutuu Stalkin tulituksen kohteeksi. Luodit viuhuvat kuitenkin ohi, tappaen hallin työntekijän ja samalla sekoittaen jotenkin koko laitoksen sähkötaulun. Pillit huutavat ja sireenit soivat kun hallin koneisto lähtee käyntiin ja pian paikan täyttää hiostava höyry sekä sieltä täältä purskahtelevat liekit. Ilmassa alkaa olla todella suuren urheilujuhlan tuntua. Toimintaelokuva kuin toimintaelokuva, kun saavutaan tyhjään teollisuushalliin niin edessä on kunnon pippalot.

Pian Cobra, Yöviiltäjä ja jäljellejääneet Kultin jäsenet hipsivät hallin tiloihin, kukin omasta ilmansuunnastaan. Cobralle halli on kuin leikkikenttä ja mies onkin elementissään niitatessaan Kultin rivijäseniä mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Osa joutuu kranaattien raatelemaksi, osa käristyy hengiltä armottomien liekkien keskellä. Elokuvan tähtihetkiin kuuluvassa kohtauksessa Cobra valelee uhrinsa ensin bensiinillä, heittää klassisen "You have the right to remain silent"-kommenttinsa ja tuikkaa miehen lopulta palamaan juuri sillä tulitikulla jota hän on lussutellut elokuvassa jo lähes puolitoista tuntia vailla minkäänlaista järjellistä syytä. Mies säästeli tikkua selvästi tätä hetkeä varten.

Myös Ingridin perässä ollut Stalk saa vihdoin luodin rintaansa ja lopulta hallissa on jäljellä vain kaksi miestä joiden yhteenottoa olemme odottaneet koko elokuvan ajan.


Let's bleed, pig!

Tunnelma hallissa kiristyy äärimmilleen kun vääjäämätön lähenee. Kaksi hikistä miestä lähestyy toisiaan polttavan laavan kiehuessa joka puolella. Sakea savu hämärtää hallia entisestään ja kaikki räiske on kaikonnut henkensä menettäneiden jengiläisten myötä. Taustalla ei kuulla musiikkia, ainoastaan hallissa takovat metalliset pusertimet täyttävät tyhjyyttään kumisevan tilan. Cobra on vihdoin löytänyt etsimänsä miehen. Miehen joka on vastuussa kymmenien viattomien ihmisten kuolemasta. Miehen joka yrittänyt riistää hänenkin henkensä jo monta kertaa. Miehen jollaiseen hän ei ole koskaan ennen törmännyt.

Koko elokuvan turpansa kiinni pitänyt Yöviiltäjä avaa vihdoin suunsa ja antaa pelottavan, eläimellisen ja vakuuttavan monologin itsestään ja maailmanmenosta. Hikoileva ja irvokasta hymyään väläyttelevä Thompson on kohtauksessa aidosti piinaavaa seurattavaa ja jopa Cobran katseesta on aistittavissa ensimmäistä kertaa koko elokuvassa pientä pelkoa. Hän kuuntelee hikipisaroita vuodattaen Yöviiltäjän puhetta ja joutuu myöntämään todeksi tämän väitteen siitä että hän ei voi lain puitteissa ampua miestä tähän paikkaan. Heti perään Cobra kuitenkin toteaa möreällä äänellä että siksi juuri nyt laki loppuu tähän ja on vihdoin hänen vuoronsa aloittaa. Cobra heittää aseensa helvettiin ja tarttuu massiiviseen ketjuun. Yöviiltäjä kaivaa esille jättimäisen veitsensä. Taistelu voi alkaa.

Miesten vääntö on odotetun tasaista ja kummankin suusta irtoaa reilusti tilanteeseen sopivaa älinää. Miehet nujuavat minkä kerkeävät ja hallin puitteet saavat tilanteen näyttämään siltä että kaksikko ottaisi matsia helvetin porteilla. Tunnelma on piinaavan jännittävä eikä tilannetta helpota se että Cobra menettää oman aseensa ja joutuu perinteiseen veitsi kohti naamaa-puserrukseen Yöviiltäjän painaessa päälle kuin kiimainen harmaakarhu. Cobra onnistuu kuitenkin vääntämään itsensä pois sillasta ja ottaa henkisen yliotteen. Stallonen vanhat Rocky-maneerit puskevat pintaan ja mies takookin Yöviiltäjän ruhoon pitkän ja hartaan iskusarjan joka puristaa murhaajan kropasta viimeiset mehut pihalle.

On luvassa lopullisen iskun vuoro. Hallissa pitkin poikin liukuvat suuret metallikoukut pääsevät mukaan leikkiin ja Cobra päättääkin viskaista Yöviiltäjän kohti yhtä niistä. Mies lentää koukun nokkaan kuin takki hengariin ja jää korisemaan sen päähän tuskissaan, veren valuessa valtoimenaan. Koukku matkaa henkensä edestä karjuva Yöviiltäjä nokassaan kohti massiivista tultasyöksevää uunia eikä Cobra tee elettäkään estääkseen tulevaa. Päinvastoin, hän katsoo pitkään ja hartaasti kun koko kaupunkia uhannut mielenvikainen psykopaatti leijailee nautinnollisen hitaasti kohti liekkimerta ja lopullista tuomiotaan. Jo valmiiksi koukun lävistämä Yöviiltäjä kohtaa loppunsa palaessaan hengiltä ja Cobra huokaisee helpotuksesta. Hän poimii mukaansa Ingridin ja kaksikko painelee ulos hallista. Piina on vihdoin ohitse.


Näin se laki toimii.

Poliisivoimien ja median saapuessa paikalle homma on jo hoidettu. Cobra käy tarkastamassa Gonzalesin kunnon ja tämä näyttää selviävän ampumisestaan huolimatta. Myös Cobran pomot ovat paikalla kuin toteamassa että katos perkele, mies taisi olla sittenkin oikeassa. Poliisipäällikkö kiitelee Cobraa nöyrästi ja jopa Monte joutuu nielemään ylpeytensä ja myöntämään että Cobra osaa hoitaa hommansa. Kun mies tarjoaa Cobralle kättä sovinnon merkiksi vittuilun jälkeen, on reaktio ennalta-arvattava: Cobra nykäisee Monten naamariin sellaisen iskun että se lennättää miehen kohti vieressä olevaa poliisiautoa.

Cobra kieltäytyy myös poliisipäällikön tarjoamasta kyydistä takaisin kaupunkiin ja nappaa sen sijaan alleen yhden rikollisjoukon mukanaantuomista moottoripyöristä. Liekkö moinen edes sallittua? Cobra ei ole kiinnostunut juuri nyt kuitenkaan lain pykälistä ja poimii kyytiinsä myös Ingridin. Juustoinen syntikkarock-biisi pamahtaa käyntiin, helikopterit nousevat ilmaan ja Cobra kaasuttaa kohti auringonlaskua kyydissään iloisesti kihertävä Ingrid. Homma on paketissa.


Cobralla on kiire panemaan.

Alunperin Cobran piti olla tuntemaamme versiota huomattavasti pidempi ja raaempi. Stallonen alkuperäinen screenplay oli sisältänyt useita yksityiskohtaisia teurastuskohtauksia jossa tapahtumien syyt ja seuraukset näytettiin piinaavan läheltä. Tämän johdosta elokuvalle lasautettiin X rating-rajoitus, joka kielsi sen näyttämisen käytännössä kaikilta muilta paitsi aikuisilta. Tämä ei sopinut kuitenkaan Warner Brosin suunnitelmiin ja koska Cobrasta odotettiin suurta hittiä, päätettiin väkivaltaisimmat kohtaukset saksia leikkauspöydän lattialle. Elokuvan fanien keskuudessa pyörii huonolaatuinen kopio elokuvan alkuperäisestä versiosta jossa kaikki irvokkaat ja veriset kohtaukset ovat edelleen mukana kaikessa loistossaan.

Elokuvaa päätettiin pätkiä entisestään koska Stallonen Beverly Hills Cop-vision jo kertaalleen hylännyt Paramount Pictures oli tuomassa ryminällä teattereihin omaa kesän 1986 hittiään. Tom Cruisen tähdittämä Top Gun saapui teattereihin viikko ennen Cobraa ja tämä sai Warner Brosin sekä Stallonen vapisemaan pelosta. Heidän kovin kilpailijansa vaikutti pelottavan potentiaaliselta ja Cobraa päätettiin lyhentää lisää että se olisi mahdollisimman helposti lähestyttävä paketti Cruisen hurmaavan jenkkihymyn nähneille katsojille. Stallone komensi leikkaajia pätkimään pois lähes kaikki elokuvan muita hahmoja kuvaavat kohtaukset ja tämä sai monet Cobran hahmoista tuntumaan entistä pahvisemmilta ja yksiulotteisimmilta.

Tämä ei kuitenkaan tuntunut vaivaavan maksavia katsojia ja Cobra keräsikin avausviikonloppunaan kassaan Warner Brosin historian siihen asti kovimman avaustuloksen. Kriitikot lyttäsivät elokuvan luonnollisesti maanrakoon mutta Stallone tuskin moisesta välitti, olihan hän tottunut jo moiseen käsittelyyn lukemattomia kertoja.

Odotuksista ja ehkäpä viime hetken paniikkimaisista leikkauksista kärsinyt Cobra ei ollut loppujen lopuksi kuitenkaan niin jättimäinen hitti kuin Stallone ja Warner Bros olivat varmasti tahoillaan hiljaa toivoneet. Vaikka elokuva tuotti lopulta 160 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti, kalpeni se pahasti esimerkiksi Rockyn ja Rambon lukemien edessä. Stallone veti tästä omat johtopäätöksensä ja lopulta jo suunnitelmissa ollut Cobran jatko-osa tungettiin romukoppaan. Marion Cobrettista ei ollut valitettavasti nousemaan Rocky Balboan ja John Rambon rinnalle kannattelemaan kokonaista elokuvasarjaa. Stallone käänsi katseensa kohti työpöydällään lojuvia uusia käsikirjoituksia, joiden joukosta löytyivät mm. Rambo-sarjan kolmas osa sekä Over The Top-nimeä kantava tarina joka käsitteli - ei enempää eikä vähempää kuin - kädenvääntöä. Miehen voittokulku oli vaivihkaa ohittanut lakipisteensä ja 80-luvun jälkimmäisen puoliskon käynnistyessä Stallone oli pikkuhiljaa ottamassa ensimmäisiä haparoivia askeliaan kohti tulevien vuosiensa epäonnistumisia ja uransa ensimmäisiä kunnon floppeja.


80-luvun puolivälissä Syltty oli niin kuumaa kamaa että jopa Presidentti halusi kimppakuvan.

Cobra ei kuulu kuitenkaan noiden epäonnistuneiden floppien joukkoon ja omassa sarjassaan se on huikea täysosuma. Elokuva on kuin malliesimerkki 80-luvun klassisista toimintaelokuvista ja se on täynnä oman aikakautensa perinteistä tunnelmaa, tyyliä ja tapahtumia. Fair Game-nimiseen novelliin löyhästi pohjautuva tarina on kokonaisuutena hölmö ja yksinkertainen mutta Stallone kipparoi paatin silti menestyksekkäästi kotisatamaan. Miehen voittoputki 80-luvun alkupuolella ei ollut sattumaa ja Cobra jatkaa kunniakkaasti Rocky IV ja Rambo II:n aloittamaa ultra macho-perinnettä. Se ei ole ehkä yleisesti niin tunnettu teos kuin edeltäjänsä mutta silti takuuvarmasti viihdyttävää hömppää ja vain hieman yli 80 minuutin mitassaan oiva valinta kun olet vailla aivot narikkaan-osaston mestariteoksia. Stallonen karisma on kiistatonta ja Cobra kuuluu ehdottomasti miehen laajan filmografian parhaaseen puoliskoon. Cobra on kuin Schwarzeneggerin Commando: Se on idioottimainen, korni, testosteronia tihkuva ja ultaväkivaltainen raina joka saa sinut varmasti hyvälle tuulelle katselukerta toisensa jälkeen. Elokuva nauttii vankkumatonta kulttisuosiota fanien keskuudessa eikä syyttä. Suositellaan tarjoiltavaksi erityisesti oluen ja hyvien ystävien seurassa.

Stallonen uran vaiheista voi olla montaa mieltä mutta fakta on se että tuo vanha kettu on aina antanut kaikkensa vain tarjotakseen viihdettä meille miljoonille miehen faneille. Kriitikoiden murskatuomioista ja lukuisista flopeista huolimatta Stallone on painanut duunia niska limassa läpi vuosikymmenien ja viime vuosien onnistumiset Rockyn, Rambon ja Expendablesin myötä on nostanut miehen uuteen, lähes renessanssityyliseen suosioon. Se tälle konkarille suotakoon. Kiitos ja kumarrus Syltty, lupaan korkata tulevana viikonloppuna kunniaksesi bissen tai useammankin.


5 kommenttia:

  1. "Asunnollaan Cobra tutkii hiki hatussa arkistojaan. Yllään miehellä pitkä musta takki sekä tutut nahkahanskat. Suupielessä pyörii tuttu tulitikku. Tämä mies ei anna periksi imagostaan edes ollessaan yksin kotona."

    Milloinkaan ei voi olla varma koska vieraita saattaa pärähtää ovelle. Kuten tässäkin kohtauksessa kävi ilmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä todistaa sen että Cobra on kaltaisiani mattimeikäläisiä jatkuvasti pari askelta edellä. On se kova.

      Poista
  2. Kiitoksia erittäin hienoista ja laajoista arvionneista!

    Tähän Cobra-arvosteluun haluaisin tarkentaa tuon "konekiväärin" olevan
    suomalainen konepistooli Jatimatic. Se on näkynyt muutamassa muussakin
    elokuvassa, mutta itselleni ainakin parhaiten on jäänyt ko. ase
    mieleen Cobran julisteesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa, täysin totta. Tästä pitikin laittaa mainintaa mutta sehän unohtui lopulta kaikessa tohinassa. Kiitos muistutuksesta & palautteesta!

      Poista
  3. Hienoa tekstiä jälleen kerran! Mutta sellainen pieni huomautus että kyllä se montage on suomeksi ihan montaasi :)

    VastaaPoista